Melkein meni kokonainen vuosi, että en ole mitään tänne kirjoittanut. Työpaikka on pysynyt samana, työkaveritkaan eivät ole muuttuneet. Viime syksynä työpaikalla alkanut romanssi kuitenkin laantui, se on
tehnyt hyvää pitkässä juoksussa asian osaisille ja myös meille muille työpaikalla oleville.

Vihreää teetä on myös alettu juomaan muidenkin kuin minun osalta. Tänään itselläni sujui myös ravit, kiitos hevosille. Minulla oli kaikki seitsemän lähtöä oikein, joten tulen saamaan runsaat 2500 euroa. Yksi lähtö oli vaikea ja siihen laitoin numeron kaksi, koska se on onnen numeroni ja se kannatti.

Oma elämä sujuu muutenkin mallikkaasti. Eilen kävin karaokea laulamassa. Lauloin siellä Rentun ruusun, itse en varsinaisesti  Irwinistä pidä, mutta se tuntui sillä hetkellä hyvältä. Ennen baariin menemistä kävin pizzalla, tilasin salami-kebab-kinkku -pizzan. Minusta kaiken maailman vegetaristitouhut ovat hölynpölyä. On vaan uskottava kehon ajottaiseen huuhteluun ja siihen vihreä tee on erinomaista.

Kesällä hankin kissan, joka ei sopeutunut kanssani elämään oikeastaan ollenkaan ja loppukesästä kerran ulos päästessäni sen, huomasin että se ei koskaan tullut takaisin, jostain syystä en ole sitä kaivannutkaan.
Toinen asia, mikä minua häiritsi kesän ajan, että tiedotusvälineissä puhuttiin jälleen ainoastaan keihäänheitosta. Voi miten typerää. Eikö uutisissa voi mitään muuta olla?

Lisäksi olen päättänyt lähteä kunnallisvaaliehdokkaaksi, puoluetta en sano, enkä tässä varsinkaan lähde mainostamaan itseäni enempää. Toivon, että kukaan tuttu ei tiedä tästä blogistani. Voin tässä paheksua asioita aidosti siten ilman, että kukaan paljastaa minua. Meidän puolueessa on ihmeellisiä asioita paikallisella tasolla, välillä tehdään hyviä päätöksiä, mutta joskus tuntuu, että tehdään ihan
toisenlaisia. En ymmärrä sitä ollenkaan. Politiikkaan minut sai lähtemään pomoni, joka pyysi minua ehdokkaaksi. Me molemmat olemme ehdolla nyt. Työpaikalla olen saanut sen johdosta hieman vasikan
leimaa, mutta sekin asia keskusteltiin ja siitä selvittiin hienosti. Nyt en jaksa enempää kirjoittaa.

Tänään oli töissä varsin rauhallinen päivä, nuori pari sattui yhtä aikaa kanssani kahvitauolle ja heidän kanssa olikin varsin mukavaa jutella. Ruskareissun jälkeen ei olla näet satuttu saman pöydän äärelle kolmen kesken, mutta tällä kertaa kävi niin.

Työpaikallemme oli joku kantanut reilun kaupan kahvia. Tiedän itse asiasta sen verran, että olen vahvasti vakuuttunut sen olevan hyvä juttu ja suosittelen sitä lämpimästi myös muille. Mietimme kolmestaan sellaistakin, että jatkossa joisimme työpaikalla ainoastaan reilun kaupan kahvia tai reilun kaupan teetä. Uskon, että meidän työyhteisössä asia saisi kannatusta muidenkin keskuudessa.

Viime yönä näin jälleen unta kahdesta koirasta. Ne olivat jossain häkissä ja ne ulvoivat surullisella äänellä, kun olivat jossain hihnassa kiinni. Se tuntui tosi pahalta herättyäni.

Sinä, joka eilen kerroit blogissani Egyptin reissultasi...
kerro minulle lisää.

Päätin hiljattain harventaa kirjoittamistahtiani. Tähän johtopäätöksen olen tullut, koska en ole jaksanut viime aikoina paljoa kertoa elämästäni ja toisekseen olen vahvemmin tullut epäilleeksi sitä, että minua jotenkin valvotaan.

Sunnuntai meni kotona varsin vaivattomasti, enkä oikein jaksanut tehdä mitään. Tämä johtui lähinnä siitä, että olin edellisenä päivänä ollut pitkään Karaokebaarissa. Tuttuja siellä ei juurikaan näkynyt. Joku kävi kysymässä minulta, lähtisinkö joskus raveihin? En tiedä, mistä hän tiesi ravi-innostuksestani. Miten minut voidaan tunnistaa tämän blogin kautta?

Eilinen sitä vastoin meni töiden jälkeen siinä, kun kävin kaverini asuntoa siivoamassa. Hän oli näet muuttanut ja pyysi apua loppusiivoukseen, jostain syystä menin auttamaan, vaikka en tunne häntä kovinkaan hyvin. Löysin loppusiivousta tehdessä hänen vaatekomerostaan jotain, minkä päätin ottaa itselleni.

Tänään sitä vastoin kävin saman kaverini kanssa kirpputorilla, enkä yhtään ymmärrä sitä, miten ihmiset voivat lahjoittaa tuollaiseen hyväntekeväisyysjuttuun paljon hyvää tavaraa. Onko se loppujen lopuksi hyvää ja onko se hyväntekeväisyysjärjestöjen lahjoittaminen varmasti sitä, mitä ne mainostavat. Jotenkin epäilen koko touhua. Muuten ilta on mennyt varsin nopeasti, koitan kirjoittaa taas jonkun päivän kuluttua.

Viime yönä näin jälleen unta koirista, joka minun täytyy kertoa. Siinä unessa oli joku tutunnäköinen taikuri, jolla oli kaksi koiraa showssaan mukana. Olin itse katsomassa sitä showta ja odotin koko ajan, että ne koirat katoaisi, mutta eivät kuitenkaan kadonneet. Vieressä olevan ihmisen kanssa mietimme sitä, oliko kyse vaan saada katsojien katse muualle itse esityksestä näiden koirien avulla? Se uni oli todella todentuntuinen. Normaalielämässä en voi sietää taikureita.

Tänään ei sujunut ravihevosten juoksu sellaisella tyylillä kuin itse olisin toivonut. Voittojen saaminen jäi siis tällä kertaa, tämän johdosta olen miettinyt lähteväni laulamaan illaksi karaokea. Onneksi siellä minusta pidetään ja voin mennä ihmisiä piristämään Matin ja Tepon parhailla hyvällä laulutaidollani.

Muuten kävin tänään yhden nimeltä mainitsemattoman suuren liikkeen alennuspäivillä. Sieltä löytyikin itselleni monenlaista, kävin nimittäin ostamassa erilaisia juustoja. Olen sen myötä tänään pitänyt itselleni juustokesti-iltapäivän. Mietin, olisiko minun pitänyt kutsua eri tuttaviani kylään? En kuitenkaan kutsunut, koska parilla hyvällä ystävälläni on molemmilla laktoosi-intoleranssi ja en saanut kaupassa sellaista palvelua, että olisin tiennyt varmaksi laktoosittomiksi juustot. En ole kuitenkaan harmissani siitä, että söin niitä juustoja yksin.

Televisiosta on tullut jonkin aikaa vanha kotimainen Fakta homma, joka on mieleeni ja piristävä ohjelma. Siinä on mielestäni jotain tyypillistä suomalaista ja pidän siitä siksi. Tunnen itsessäni vähän samanlaisuutta yhden roolihenkilön kanssa.  Muuten olen sitä mieltä, että kotimaiset sarjat ovat yleensä todella huonoja.

En ymmärrä alkuunkaan näitä tekniikan kiemuroita, mutta ei toiminut eilen illalla netti kotona ja tänään se ei toiminut. Oikeasti alkaa tuntumaan siltä, että minun toimia valvotaan jostain ylempää. Mitäköhän minussa on oikeasti sellaista, joka tällaiseen voi johtaa. Onko kenties se, että jätin sen könninkellokurssin.

Tänään en jaksa lähteä Karaokeen, töissä on ollut äärimmäisen raskas viikko. Kävin kotimatkalla pizzeriasta ostamassa pizzaa, joka ei myöskään kuulu juuri tapoihini. Ostin kinkku-jauheliha-salami-pekonipizzaa. Tässä kaupungissa ne on halpoja, joten sikäli oli varsin vaivatonta ostaa juuri kyseinen pizza.

Huomenna, jos olen vähänkään pirteämpi, käyn tekemässä V75 -ravilapun. Tavoite olisi, että saisin kaikki oikein. Lisäksi ajattelin vierailla naapurikunnassa olevassa isossa kauppakeskuksessa. Siellä on sellainen hieno donitsikahvila, josta saa myös hyvän makuista teetä. En muista sen merkkiä, mutta se on todella hyvää.

Olin aamusta heti jotenkin innostunut uudesta viikosta, mutta mistä se johtuu? Siihen minulla ei ole antaa vastausta. Töissä meni tänään mainiosti, jotenkin tuntui kuin väki olisi viikonvaihteen jälkeen ollut uudesti syntynyt. Yhtään poikkiteloista sanaa en kuullut keneltäkään kenestäkään, en päin naamaa enkä selän takana.

Kotona sitä vastoin ei ollut niin mukavasti asiat, kun kotitöiden osalta oli jälleen paljon rästissä olevia tehtäviä. Lisäksi minulle tuli jokin ihme puhelu jostain mielipidetutkimuksesta, jossa jouduin vastaamaan aika monenlaisiin kysymyksiin. On outoa, että tuollaisia voidaan yleensä ottaen kysyä, onko muilla
kokemuksia vastaavasta?

Huomiselta odotan paljon, kun jotenkin tuntuu että minulle tapahtuu jotain erikoista. Olen koko tämän illan jännittänyt, enkä ole malttanut siten katsoa edes televisiota.

Olin eilen siellä syntymäpäiväjuhlilla, joihin jäinkin illan hämärtyessä yökylään. Juhlat menivät varsin mukavissa merkeissä aina niin kauan kuin tuttavani ensimmäinen vaimo tuli käymään siellä ja kävi haukkumassa meidät kaikki lyttyyn. Toisaalta joku meistä sanoi ymmärtävänsäkin häntä, kun tuttavani oli pettänyt häntä ja meistä aika moni tiesi sen ennen toista osapuolta.

Tulin iltapäivällä kotiin ja arvatkaa? Vieläkään ei ole televisiosta lopetettu Arto Nybergin juontamaa keskusteluohjelmaa. Tänään siellä oli laulaja Dave Lindholm, näyttelijä Ulla Tapaninen ja keihäänheiton maailmanmestari Tero Pitkämäki. Voiko turhempaa tapaa olla ihmisellä päästä julkisuuteen kuin edellä mainitut?

Toista ihmistä näytteleminen on varmasti tylsää. Luulen, että kukaan ei lähde siihen ellei oma elämä ole tylsää. Dave Lindholmin lauluissa ainoa positiivinen asia on kitara ja Tero Pitkämäen keihäänheitto on kerrassaan typerä urheilulaji. Ei vaan hänen vaan koko urheilu, toivottavasti hän on siellä puhunut jotain järkevää. Huomenna varmaan saan kuulla jälleen juttuja koko ajan Arto Nybergistä, pitäisiköhän minun hakea toisiin töihin? En tiedä, miten se onnistuisi enää tällä iällä.

Menin töiden jälkeen suoraan Karaokepaikkaan ja kuinkas ollakaan, en muistanut koko blogia sen enempää töissä kuin muutenkaan. Ilta meni lepposasti kyseisessä paikassa siltä osin kuin muistan, tapasin Pipsan ja hänen pari kaveriaan. Lauloinkin karaokena heidän ilokseen Matin ja Tepon eri lauluja. Kuulin myös ensimmäisen kerran nettiravintoloista, mutta en voisi kuvitellakaan kirjoittavani blogia siellä.

Tänään olisi tarkoitus yrittää ehtiä laittamaan ravikuponki, eikä olo tällä hetkellä ainakaan heikota, joten se voisi hyvinkin olla mahdollista. Myöhemmin illalla olisi tarkoitus mennä yhden tuttavaperheeni luo isoihin syntymäpäiväjuhliin. Sieltä voisin suunnistaa jälleen Karaokea laulamaan.

Tänään oli töissä vilkasta jälleen aamusta aina iltapäivään. Mietin sitäkin, että olisi kivaa päästä jonnekin Tupperwarekutsuille. Mietin, että sieltä saisi meidän työpaikalle hyvät kahvimukit varmaan. Uskon, että pomokin voisi lähteä rahoittamaan, kun siis siistijätkään ei joudu lasin tai posliinin siruja siivoamaan niin paljoa.

Töiden jälkeen minulla kävi tänään sukulaisia lasten kanssa, enkä päässyt könninkellokurssille. Pitää varmaan ilmoittaa sinne, että en ehdi näin torstaisin. Katsoin sitä vastoin sukulaislapsen kanssa hienon lasten ohjelman nimeltä Kaapo. Se kesti alle puoli tuntia, joten ohjelma oli siltäkin osin todella hyvä. Ilta meni sukulaisten kanssa varsin leppoisissa merkeissä, kerroin heille myös kirjoittavani blogia. Ensimmäistä kertaa uskaltauduin kertomaan asiasta jollekin.

Töissä ei taaskaan mitään uutta, pientä kyräilyä kohtaan jälleen. Se on jo normaalia, enkä voi enää nähdä sitä kuin kateutena minun onnistumisten myötä. Niko ja Anita ovat edelleen kuin kaksi marjaa pusikossa tiiviisti. Saa nähdä, mitä heidänkin toilailuista tulee. Muistan, kun Niko tuli töihin. Hän avautui minulle melkein heti siitä, miten hänellä on ongelmia kotonaan. Jossain vaiheessa hänellä on vaan ilmeisesti mennyt kanssani sukset ristiin jostain. En tiedä.

Erikoista, että vasta oli tuo ruskareissu ja ensi kuussa saattaa olla jo pikkujoulu tai viimeistään joulukuun alussa. Pomomme on sanonut, että sitä ei voi pitää enää itsenäisyyspäivänä eikä sen jälkeen. Tällä hetkellä töissä on vaan huonompi ilmapiiri kuin koskaan.

Illalla en ole katsonut lainkaan televisiota, koitin alkaa jo aikaisin nukkumaankin. Heräsin kuitenkin vähän aikaa sitten ja huomasin, että minulta on jäänyt tämä blogi kirjoittamatta. Toivottavasti saan vielä kuitenkin unen päästä kiinni. Ruskareissun aikana sain hyvin nukuttua, miksihän en saa enää?

Olimme siis perjantaiaamuna lähteneet työporukan kanssa ruskaretkelle, jonka oli tarkoitus kestää sunnuntai-iltapäivään. Totta! Niin kauan kuin ihmiset keksivät tuollaisia huvittavia hengenluontitapoja työyhteisölle, olen sitä mieltä että ne voidaan olla pitämättä. Ei se kuitenkaan täysin hukkareissu ollut.

Blogia en ehtinyt kirjoittamaan siellä siitä syystä, että esimieheni ei antanut minun käyttää konettaan. Lisäksi hän oli ärtynyt sitiä, kun hänen koneestaan meni matkan aikana kiintolevy jostain ihmeellisestä syystä rikki. Tämän johdosta hän joutui kertomaan talousuutiset työpaikkamme tilasta suullisesti. Talousasioissa sainkin kiitosta ja työpaikan nuoremmat katsoivat vähän kummeksuen.

Muuten ruskareissulla ärsytti, kun Niko ja Anita alkoivat ilmeisesti riijustelemaan. Se ei ole pelkästään heidän kahden välinen asia, joten siinä on erinäisiä hämäriä asioita. Eipä tuo tietenkään minulle kuulu mitenkään, mutta tulinpahan sanoneeksi. Tänään meni töissä paremmin. Itse kävin yhdessä vaiheessa keräämässä siellä reissun aikana ja keräsinkin paljon, eikä se kiitos kovinkaan mairitteleva ollut. Työpaikallamme eivät ymmärrä sitä, kuinka tärkeää olisi arvostaa metsän antimia?

Tänään ei ole kotona mitään erikoista, menen tässä nyt juomaan vähän teetä ennen kuin lähden töistä. Viime yönä näin unta koirasta, joka tuntui laulavan jotain tutun kuuloista iskelmälaulua haukkuen.

Olen hämmentynyt siitä, että blogiini on löytänyt jotkut naiset. Onko tämä heti sen jälkeen, kun minua on haastateltu lehteen ja olen alkanut uudelleen innostumaan laulamisesta? Onko siinä jotain romanttista tai merkitsevää, jos ihminen haluaa tuoda itsensä esille? Eikö ihminen enää kelpaa ilman tällaisia elementtejä? Onhan se tietysti mukavaakin, en voi sitä kiistää.

Lisäksi minua on hämmentänyt blogissa, että se tomaattiasia on herättänyt myös ajatuksia. En ymmärrä kyllä nyt enää ollenkaan sitä, että joku voi ollatomaatin suhteen vihamielinen tai allerginen. Ehkä näin sitten kuitenkin on.

Toinen asia, mitä tänään on blogiini tultu pohdiskelemaan on naisellisuus. Eikö se riitä, että nainen on hyvännäköinen ja sillä siisti. Miten hän sitten pukeutuu, se ei kuulu muille, mitä itse ajattelen asiasta.

Huomenna lähdemme töistä erämaihin ruskareissulle ja olemme siellä koko viikonlopun, joten en varmaankaan kirjoita sieltä. Ei huvita oikeastaan lähteä. Tosin pomoni on aikonut ottaa kuulemma kannettavan tietokoneen mukaan ja hänellä on myös nettiyhteys siinä, ja hän haluaa näyttää meille jotain Powerpoint-esityksiä. Toivottavasti saadaan kuulla edes se, miten työpaikallamme taloudellisesti menee? Siinäpä saisi nuoretkin työntekijät kuulla, että olen tarpeellinen töissä.

Työpäivä meni jälleen varsin nopeasti, mutta eilinen lehtihaastattelu aiheutti jonkinlaisia ristiriitoja. Jotenkin on alkanut tuntumaan siltä, että nuoremmat työkaverini yrittävät työntää minua joko syrjään tai johonkin toisiin tehtäviin.Tänään nimittäin oli se juttu lehdessä. En halua kuitenkaan puhua siitä sen
enempää.

Illalla ei ole tullut televisiosta mitään ohjelmaa, vaikka odotinkin jotain itselleni sopivaa. Niinpä käytin aikaani hyväksi ja leivoin työpaikalle pasteijoita, joiden väliin laitoin säilykesieniä. Maistelin niitä pari ja niistä tuli todella hyviä. Toivottavasti työpaikalla tämän johdosta myös ilmapiiri paranisi. Se on pieni teko, mutta toivottavasti tällä hetkellä riittävä.

Luin tänään artikkelin muuten sienistä. Siinä oli juuri pomoni rouvaa haastateltu ja hän kertoi siitä, kuinka hän on niitä poiminut tämän kesän aikana paljon. Ei riitä, että sain eilen kuulla pomolta leveilyä vaan vielä tuokin. Olikohan sattuma, että se lehti jostain syystä löysi juuri minun käsiini? En usko ainakaan sen olleen, voinhan toki olla väärässäkin.

Työpaikalla oli ihmeen rauhallinen aamupäivä, eikä minua edes harmittanut puheet Arto Nybergin ihanuudesta, vaikka eilen sellaista taisin tässä blogissani hieman manailla. Työkaveritkin kertoi, että minulla oli ollut hauskaa laulaessani ja eivät sen takia tulleet minua jututtamaan Karaokepaikassa.

Iltapäivän aikana kävi lehdistön edustajia työpaikalla, kun tänne on lähiaikoina tulossa ilmeisesti vähän suurempia persoonia tutustumaan. Tuntui hyvältä, kun sai kertoa omasta työstään. En ymmärrä mitään koko lehtityöstä, joten en tiedä sitten, julkaisevatko kaikkia sanomiani asioita? Taisin nimittäin vahingossa sanoa pomostani aika tylysti. Tosin hän oli minua kohtaan aamupäivällä hieman tyly, kun kerroin kahvipöydässä muille etten ollut sieniä löytänyt. Hänen piti heti kehua, että hänen elämänkumppani oli löytänyt kolme kiloa. Minua vaan ärsytti aikaisin viikon alusta jotenkin vaan tuollainen leveily.

Tänään tulee yrttikoulu jälleen Ylen kakkoselta televisiosta. Sarjassa käsitellään tänään basilikkaa ja salviaa. Basilikka soveltuu kuulemma tomaatin kanssa. Kuulin tällä viikolla töissä yhdeltä ihmiseltä, että joku hänen tuttavansa ei voi sietää tomaattia. Siinä täytyy varmaankin olla joku väärinkäsitys tai jotain.