Tänään töissä meni jälleen osittain ikävästi, kun työpaikalla oli paljon puhetta minun viime viikon poissaoloista. Osa epäili, että olin jäänyt töistä kotiin vaan syntymäpäiväni takia. Se tuntui todella raukkamaiselta käytökseltä, eikö riitä lääkärintodistus kertomaan muille ihmisille terveydentilasta?

Televisiosta tuli tänään lyhyt ohjelma Kauko Röyhkästä. Minun piti se katsoa, mutta jostain syystä unohdin sen. Hänessä on mielestäni jotain samaa kuin Matissa ja Tepossa. Olen saanut julkisuuden kautta kuvan, että hän on aika lailla tavanomainen suomalainen mies. Toki voin olla väärässäkin, mistä tuota tietää.

Muuten ilta on mennyt uuden harrastuksen kimpussa. Työkaverini opetti nimittäin tänään kahvitauolla minulle Sudokun ja ostinkin töiden jälkeen itselleni asiaa koskevan kirjan. Olen tykästynyt täysin tuohon, siinä on jotain samaa kuin joskus takavuosina Tetriksessä. Nyt tietenkin harmittelen sitä, että en koskaan uskaltautunut sinne Japanin kielen kurssille. Kuka tietää, vaikka ryhmä järjestäisi opintomatkan sinne ja siinä samalla pääsisi Sudokun kotimaahan.

Huomasin äsken, että minulle on tullut kommentteja baari-iltani jälkeen. Olipa kiva, että Pipsan kaveri löysi blogini. Siitä tulikin hyvä mieli, mutta en tiennyt Pipsan harrastavan myös Tupperwarea. Se tuntuu hyvältä, vaikka vähän pelottaakin. Voit toki tuoda minulle sen Tupperware-esitteen, jos näet tämän. Olen huomenna ainakin työpaikalla yhdeksästä kolmeen. Toivottavasti kukaan ei luule meitä sitten pariskunnaksi tai minua ja Pipsaa. Näin muuten viime yönäkin koiraunen. Siinä oli kaksi koiraa, jotka etsivät jossain oudossa vanhassa rakennuksessa ruokakuppeja yhdessä. Niitä oli siinä talossa kaiken kaikkiaan kuusi, merkitseeköhän luvut unien seassa mitään? Tuskin.