Tänään työpäivä kesti todella pitkään. Ruokatunnin jälkeen tuntui, että päätöstä ei tullut millään. Kävi nimittäin niin, että meillä oli ylitöitä koko työpaikan väelle tänään ilta seitsemään. Tämän johdosta olen ollut koko illan todella kiukkuinen ja niin väsynyt, että en ole edes uneen tahtonut päästä. Tänään en päässyt ylitöiden takia könninkellokurssillekaan.

Olin jo vahvasti sitä mieltä, että tänään en kirjoita tätä blogia. Nyt tulin kuitenkin koneelle ja halusin kirjoittaa jotain. Olen joskus lukenut, että kirjoittaminen helpottaa murheisiiin. En usko, että siinä olisi mitään perää. Ei se ainakaan omaa oloa ole helpottanut. Se on varmaankin kirjoitusopettajien tapa laskuttaa asioista.

Lisäksi jälleen meni aamupäivällä televisiosta sienikoulu ohi. En jaksa kyllä alkuunkaan ymmärtää, miksi se ei voi tulla työpäivän jälkeen. Ei voida kuvitella niin, että työttömät ja eläkeläiset olisivat ainoat ryhmät, jotka poimisi sieniä.