En mennyt eilen sinne Japanin kielen kurssille ollenkaan, tuntui jotenkin että se ei ole minua varten. Kohta on loppumassa työviikko ja mietin mitä tekisin tänään. Tulin aamupäivällä iloiseksi, kun kävin ennen ruokatuntia katsomassa uutta blogiani ja joku oli käynyt kommentoimassa. Kiitos hänelle, minä en taida uskaltaa tutustua hänen blogiinsa kuitenkaan.

Täällä päin olisi tänään ne ilmakitaransoiton maailmanmestaruuskisat. Se on ihan typerä juttu mielestäni. Minä sentään osaan jonkun verran soittaa kitaraa ja minusta se on loukkaavaa koko vouhotus. Ajatelkaa nyt, ne heiluttaa siellä käsiä ja luulevat osaavansa rytmit. Oikeasti ajatelkaapa asiaa, lippujen hinnat on vajaat kaksikymppiä. Enhän minä tiedä, tykkäänkö euroistakaan? Niistä minulla ei ole selvää mielipidettä. Kuitenkin ne liput maksaa lähemmäs sata vanhaa markkaa. Muutenkaan en oikein taiteesta tiedä, voiko tuota tapahtumaa edes kutsua taiteeksi? Saattaisin sittenkin lähteä sinne.

Se tapahtuma on tänään Club Teatrialla. En ole koskaan vielä käynyt siellä. Sekin tuntuu aika oudolta, että se on entinen makkaratehdas. Haiseekohan siellä vielä teurastetut kotieläimet? Ei kait sellaista hajua voi mitenkään saada pois vai voiko? Käyköhän siellä paljon ihmisiä? Pitäisikö sinne sittenkin lähteä ja mennä haukkumaan koko ilmankitaransoittoa? Toisaalta voisin kyllä mennä kertomaan oman mielipiteen. En minä usko, että siitä kukaan voisi liikaa pahastua.

Mitähän muuta tänään on tässä kaupungissa? Yhdessä paikassa olisi ainakin karaoke, se on joskus kivaa. Minä tykkään laulaa Rauli Badding-Somerjoen lauluja. Niistä olen aina pitänyt. Pitäisikö mennä laulamaan taas? Se tulisi halvemmaksi ainakin. Siellä voisi olla tuttujakin, mutta jos sinne tulee yksikin ärsyttävä henkilö laulamaan Mikko Alatalon lauluja. Varsinkin se "Ihmisen ikävä toisen luo" on minusta aivan kamala laulu. Toiset illan pilaavat laulut löytyy Tapio Rautavaaran lauluista.