Kirjoitan tässä pikkuisen ennen ruokatuntia. Eilen piti kirjoittaa tämä blogi jo töissä, mutta kiireiden takia sen joutuin jättämään tekemättä. Se jäi siten tekemättä, kotona ei toiminut nettiyhteys. Minua epäilyttää, että minua on alettu valvomaan ja kyttäämään. Nyt vien armotta työntantajani aikaa ja kirjoitan sitten nyt. Eilinen päivä oli tosiaan hirveän kiireinen eikä siihen helpotusta tuo se, että tuo nuori pari työpaikalla ei saa mitään aikaiseksi. Olen suoraan sanoen vihainen heidän onnellisuudestaan. Saatan olla myös kateelinen asiasta Nikolle. Se on hyvin mahdollista. Saakohan työnantajani koneelta nyt salasanani ja käyttäjätunnuksen tähän blogiin? En tiedä.

Tänään on ollut töissä aamupäivän aikana myös kiire ja kiire ei näytä helpottavan. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että minulla on töitä. Töiden myötä olen saanut hyvän itseluottamuksen ja se on tärkeintä varmasti tässä elämässä selviämiseen. Pomoni itseluottamus ei ole läheskään näin hyvä kuin minulla. Tänään olen miettinyt myös sitä, tulisiko minun muuttaa? Siinä on kuitenkin aikamoinen urakka. On onni kuitenkin, että tänään sain luovuttua siitä könninkellokurssista. En tiedä, mitä tekisin tänään muuta kuin kiroan sitä, että liputuspäivä on jonkun kirjailijan mukaan. Suomessa olisi paljon muitakin sankareita ollut vuosien saatossa.