Olimme siis perjantaiaamuna lähteneet työporukan kanssa ruskaretkelle, jonka oli tarkoitus kestää sunnuntai-iltapäivään. Totta! Niin kauan kuin ihmiset keksivät tuollaisia huvittavia hengenluontitapoja työyhteisölle, olen sitä mieltä että ne voidaan olla pitämättä. Ei se kuitenkaan täysin hukkareissu ollut.

Blogia en ehtinyt kirjoittamaan siellä siitä syystä, että esimieheni ei antanut minun käyttää konettaan. Lisäksi hän oli ärtynyt sitiä, kun hänen koneestaan meni matkan aikana kiintolevy jostain ihmeellisestä syystä rikki. Tämän johdosta hän joutui kertomaan talousuutiset työpaikkamme tilasta suullisesti. Talousasioissa sainkin kiitosta ja työpaikan nuoremmat katsoivat vähän kummeksuen.

Muuten ruskareissulla ärsytti, kun Niko ja Anita alkoivat ilmeisesti riijustelemaan. Se ei ole pelkästään heidän kahden välinen asia, joten siinä on erinäisiä hämäriä asioita. Eipä tuo tietenkään minulle kuulu mitenkään, mutta tulinpahan sanoneeksi. Tänään meni töissä paremmin. Itse kävin yhdessä vaiheessa keräämässä siellä reissun aikana ja keräsinkin paljon, eikä se kiitos kovinkaan mairitteleva ollut. Työpaikallamme eivät ymmärrä sitä, kuinka tärkeää olisi arvostaa metsän antimia?

Tänään ei ole kotona mitään erikoista, menen tässä nyt juomaan vähän teetä ennen kuin lähden töistä. Viime yönä näin unta koirasta, joka tuntui laulavan jotain tutun kuuloista iskelmälaulua haukkuen.